Mitä kesä on ilman mansikoita?

Kuinka kauas sinä olisit valmis lähtemään mansikoiden vuoksi? Tai miksi ei jonkun muun tuotteen vuoksi? Kun kriteerinä ei ole niinkään edullinen hinta vaan laatu. Me teimme koko perheen kanssa päivämatkan Nurmijärvelle, jonne on meiltä noin kuudenkymmenen kilometrin matka. Kävimme Mattilan luomutilalla poimimassa luomu mansikoita. Tarkoituksena pakastaa mansikoita tulevaa talvea varten.

Marjakausi on tänä vuonna myöhässä ja mansikoiden litra hinta ei ole pahemmin laskenut sitten alkukesästä. Itsepoiminassa on ihanaa, että saa syödä pellolta tuoreita, juuri poimittuja, mansikoita sydämensä kyllyydestä eivätkä ne lopu kesken. Kuopuskin ymmärsi mansikan poimisen idean. Hän söikin veljensä kanssa mansikoita niin että napa paukkui. Varsinkin kuopus näytti olemukseltaan siltä, että mansikat olisivat tehneet yhteishyökkäyksen. Sen verran punainen  ja tahmainen hän oli joka puoleta ruokailun jälkeen. Onneksi ulkona se ei ole niin justiinsa.

Kiinnostus ruuan alkuperään, sisältöön ja käytettävien torjunta-aineiden määrään ja laatuun ovat nousseet taas esille meidän perheessä kuopuksen aloitettua kiinteät. Olemme pyrkineet tarjoamaan hänelle mahdollisemman puhdasta ja suositusten mukaista ruokaa. Väillä onnistuen paremmin välillä huonommin. Meidän muiden ruokavalio on melko tavanomainen, sisältäen kotiruokaa, valmisruokaa, ravintolaruokaa ja joskus jopa roskaruokaa. Toiveena olisikin, että me saisimme vähennettyä päivittäin nautitun sokerin määrää. Tarkoitus on, että jossain vaiheessa pyrkisimme tekemään tietoisen ruokaremontin. Täyttäisimme vatsamme enemmänkin laadulla kuin määrällä.

Luomutilan vieressä on strutsitila, jonne me emme tällä kertaan menneet, mutta ensi kerralla, kun on enemmän aikaa niin käymme varmasti. Keräämisen jälkeen pulahdimme vilpoittelemaan Sääksjärveen. Mikäli aurinkoisia päiviä vielä riittää ja olet tarpeeksi lähellä Sääksjärveä niin suosittelen lämpimästi paikka. Siellä viihtyy niin lapset kuin aikuiset vaikka koko päivän.

Uhmaa vol.2

Äitini jaksaa muistuttaa minua siitä, että älä koskaan kritisoi lasta vaan hänen tekojaan. Olen yrittänyt sisäistää ajatuksen (uhma tekstin jälkeen), että esikoisen käytös ja uhma on yksistään vaihe, jolloin hän irtaantuu meistä vanhemmista. Oppii olemaan itsenäisempi ja uskaliaampi sekä hakee uusia rajoja. Nämä kaikki taidot ovat tärkeitä itsenäistä koulumaailmaa ajatellen. Hän ei vihaa minua eikä ole ärsyttävä tarkoituksella vaan yrittää ravisuttaa omaa maailmaa. Vanhempana minun tehtävänä on sallia se hänelle turvallisessa ympäristössä vaikka sitten hampaat irvessä ja jäätävän potutuksen kourissa. Teini-ikää odotellessa...

Erityiskiitos kaikille kommentoijille ja viestin laittaneille. On ihanaa tietää, että on muitakin, jotka kamppailevat samojen asioiden kanssa ja ovat yhtä hukassa kuin minä. En ole ainoa, joka käy makuhuoneessa huutamassa tyynyyn, kun toinen jankkaa puoli tuntia yhtä samaa sanaa tai kun ei tottele yhtäkään pyyntöä/käskyä. Yksi parhaista asioista vanhemmuudessa onkin, että tuntemattomat ihmiset sympatisoivat toinentoistaan ja antavat vertaistukea toisilleen. Itse ei tunne olevansa niin eksynyt tässä järjettömässä  lapsiperheen viidakossa, kun toiset jakavat omia kokemuksiaan. Joten vielä kerran kiitos kannustuksesta. Olkaamme itsellemme ja toisillemme armollisa ja kannustavia!

Kungsbackan kotieläinpiha Porvoon vieressä

Vierailimme koko perheen kanssa Kungsbackan kotieläinpihalla. Se sijaitsee noin 15 min ajomatkan päässä Porvoon keskustasta. Paikka on erittäin lapsiystävällinen. Siellä saa melkein jokaista eläintä rapsuttaa ja ruokkia. Esikoinen olisi voinut viettää koko päivän siellä keräillen voikukan lehtiä possuille ja vuohille. Kungsbackan kotieläinpiha tarjoaa asiakkailleen nuotiopaikan, jossa voi grillata eväitä, joten suosittelen omien makkaroiden ja muiden ruokien mukaan ottamista. Kaiken kaikkiaan paikka on ehdottomasti vierailun arvoinen paikka!  

Ällöttävä imetys

Minä imetän, koska lapsellani on nälkä. Minä ruokin lastani, koska hän on nälkäinen. En siksi, että hakisin huomiota.

Muistan kuinka esikoisen kanssa julki-imetys oli vaikeaa ja melkeinpä häpeällistä. Yritin aina etsiä vessaa, jossa voisin ruokkia lastani. Harvemmin missään vessassa oli penkkiä tähän tarkoitukseen vaan istuin vauvan kanssa pöntöllä. Siinä samalla pöntöllä, jossa toiset kävivät pissalla ja kakalla, minä ruokin lastani. Niinpä siitä tuli ahdistuksen ja häpeän kierre, joka päättyi siihen, että lopetin imetyksen ja siirryin pulloruokintaan. Koska jostain syystä pulloruokinta on hyväksyttävämpää julkisilla paikoilla kuin äidinmaidon antaminen.

Kuopuksen kanssa asiat ovat toisin. Muiden äitien ja oman miehen tuki ovat auttaneet mieltämään rintaruokinnan hyväksyttäväksi tapahtumaksi. Imetysvaatteiden avulla saa kaiken tarpeellisen piiloon. Jokainen synnyttänyt nainen ( riippumatta siitä, miten lapsensa ruokkii) tietää, että oma keho voi tuntu vieraalta, sen muotoja vähän häpeää ja kaikki, mikä on kaulasta alaspäin yritetään vaatteiden avulla häivyttää. Tuntuu hullunkuriselta ajatukselta, että imettävät äidit antaisivat rintaa ihan vain esitelläkseen rintojaan julkisella paikalla. Toivon, että joku päivä julkisella paikalla imetys muuttuisi normaaliksi. Niin että sen puolustaminen tai vastustaminen särähtäisi korvaan.

En ole vielä kohdannut yhtäkään naista, joka huutaisi kovaan ääneen: “Nyt minä imetän, katsokaa ja ihmetelkää!“ Onko joku teistä?

Legot järestykseen

Kuinka säilyttää pikku legot fiksusti? Niinkuin ylläolevasta kuvasta näkyy, meillä lastenhuoneen lattia oli hukkua legoihin. Aivan kuin monissa muissakin perheissä niin myös meillä päänvaivaa aiheutti pikku legojen säilytys. Ja lisähaasteen tuo kuopus, jonka mielesta pikku legot ovat erittäin mielenkiintoisia ja melkeinpä gourmet ruokaan verrattivissa. Ihanteellisessa tilanteessa legot olisivat helposti saatavilla, järjestetty loogisesti, mutta niin että kuopus ei pääse niihin käsiksi. 

Netti on täynnä eriliaisa ratkaisuehdotuksia, joista toiset ovat sopivimpi omaan kotiin kuin toiset. Päädyimme luomaan sängynaluslaatikkoon legojen valtakunnan erilaisten laatikoiden avulla. Ikea on siinä mielessä ihana kauppa, että jokaiseen säilytysongelmaan löytyy aina ratkaisu. Me hankimme  Ikeasta kahdenlaisia sockerbit nimellisiä laatikoita sekä sunnersta nimellisiä purkkeja. 

Laatikoihin voi laijitella legoja oman mieltymyksen mukaan. Yhden isomman laatikon jätimme tarkoituksen mukaisesti epämääräisille legoille, joita ei ole vielä järjestetty omalla paikalleen tai ne on siivottu edellisestä leikistä. Pienimpiin purkkeihin voi järjestää tietynlaisia osia, esim renkaita, ukkeleita yms. Muutos on huima. Näin vanhemman näkökulmasta parasta on, kun legoilla ei leikitä niin ne voi työntää sängyn alle piiloon.

Vinkkejä Tallinnaan lasten kanssa

Kävimme kesän alussa minilomalla perheen kanssa Tallinnassa. Yövyimme Olympia hotellissa ja on kyllä pakko kehua hotellia. En tiedä teistä, mutta minun aamuni ei ala kunnolla ennen kunnollista kahvia. Hotellin aamiainen oli hyvä ja monipuolinen, mutta ehdottamasti parasta oli pöytään tuotu pieni termoskannu, josta sai kaataa itselleen kahvia ilman että täytyi poistua pöydästä. Luksusta kahden pienen lapsen kanssa! Esikoiselle tarjoittiin omaa luksusta aamiaisella, käsin tehtyä kaakaota. Lasten kanssa reissut menevät tällä hetkellä aika pitkälti lasten ehdoilla. Olemmekin ottaneet tavaksi, että jokaiselle päivälle olisi vain 1-2 suunniteltua kohdetta. Näin ei ole kiire jatkaa matkaa, vaan saa rauhassa tutustua kohteseen ja jää aikaa myös touhuiluun ja muuhun häslinkiin.

Ensimmäisen päivän vietimme Kadriorg-puistossa. Kadriorg on suuri kaupunkipuisto, josta löytyy nähtävää jokaiselle. Lapsille siellä on mm. Leikkipuisto ja lastenmuso Miiamilla. Muso on ehdottomasti kaikkien niitten kehujen arvoinen vierailukohde. Miiamilla museossa lapset saavat koskea ja leikkiä kaikilla esillä olevilla tavaroilla. Siellä on myös pieni kahvio, jossa pystyy ostamaan pientä purtavaa ja juotavaa. Me söimme siellä keittolounaan ja jälkiruuaksi tietenkin lettuja jäätelöllä. Vinkkinä; Alueelle pääsee helposti ratikalla nro 1 ja 3. ja jää päätepysäkillä pois. Omat eväät mukaan, niin ei tarvitse lähteä pois liian aikaisin.

Toisena päivänä suunnistimme kohti Energiaa-keskusta. Se on melko lähellä A-terminaalia. Energia-keskus on vähän samantyylinen kuin Heureka, mutta ehkä hiukan lapsiystävällisempi paikka. Siellä on näyttelyinä ääni, energia ja valo. Melkeinpä kaikkeen saa koskea ja kokeilla, miten jokin edellä mainituista syntyy ja toimii. Esikoinen oli ihan täpinöissän siellä ja niin olin minäkin. Siellä on myös iso erilinen leikkihuone, jossa minä pääsin hetkeksi huilimaan ja kuopus sai vähän verrytellä itseään, kun muuten hän joutui olemaan joko vaunuissa tai kantorepussa. Energia-keskuksessa esitettiin kaksi tieteellistä koetta. Toisessa näytettiin kuinka sähkö kulkee ihmiseen nostattamalla hiuksia pystyyn. Jokainen halukas sai kokeilla (iso plussa tästä). Toinen esitys oli hiukan jännittävämpi. Siinä luotiin ukkosta ja salamaa (tämä oli melko äänekäs, mutta ehdottamasti näkemisen arvoinen). Suosittelen ehdottamasti vierailua Energia-keskuksessa. Mikäli on liikenteessä vaunujen kanssa niin ennen pääovea on ovi, jossa on ovikello. Sitä soittaessa henkilökunnasta joku tulee avamaan oven ja päästää hissillä kassallle. Samalla hissillä pääsee liikkumaan kerrosten välissä (paitsi leikkihuoneseen) ja lopuksi vielä ulos. Mikäli omistaa Tallinkin Club kortin, niin sitä kannattaa kassalla näyttää.

Kolmantena päivänä suunnistimme juna-asemlle tarkoituksena matkustaa Pärnuun (siitä lisää myöhemmin). Juna-aseman viereen on rakennettu uusi tori, josta kävin hakemassa meille eväitä mukaan. Siellä myytin monipuolisesti melkeinpä mitä vain (ruokaa, juomaa, vaateita ja muuta tavaraa). Suosittelen ehdottamasti suunnistamaan sinne, mikäli tuntuu että kaikki on jo niin nähtyä.

Muita ehdottamasti käymisen arvoisia paikkoja Tallinnassa: 

-Teletorn 

–Eläintarha 

–Lennusadam 

–Maiasmokk

p.s

Tallinnassa alle 3-vuotiaan kanssa matkustava aikuinen saa liikkua julkisissa ilmaiseksi. Eikä tämä oikeus ole (minun ymmärrykseni mukaan) sidottu vaunuun niinkuin esimerkisiki Suomessa pk-seudulla. Mikäli on liikenteessä isompien lasten kanssa tai ihan vain aikuisten kesken niin matkakortin voi ostaa melkeinpä joka kioskista (esim R-kiosk) ja siihen voi ladata aikaa/rahaa.

Pieni vinkki vielä heille, jotka shoppailevat Viru keskuse kaubamajas. Mikäli lompakosta löytyy Tallinkin Club kortti niin sitä kannattaa aina kassalla näyttää. Sillä saa loppusummasta pientä alennusta. 

5-vuotiaan uhma –Onko sellaista?

Täällä kirjoittaa yksi väsynyt äiti. Viimeaikoina on alkanut tuntumaan siltä, että meillä kotona on koko ajan jokin draama käynnissä tai susilauma kylässä. Esikoinen osaa painaa oikeita nappuloita ja tietää, miten käydä oikein kunnolla minun hermoille. Tuntuu kuin hänellä olisi tasan kolme vaihetta, joita hän vaihtelee lennosta pitkin päivää enkä aina tiedä mistä suunnasta tuulee. Ensimmäinen vaihe on “Ei“. Ihan mitä tahaansa pitäisi tehdä, riippumatta siitä onko kyseessä jokin mielekäs tai ei niin mielekäs asia, niin kaikki on yhtä eitä. Se alkaa aamulla vaatteiden päälle laittamisesta ja aamupalan syömisestä ja loppuu illalla nukkuman menoon. Toinen vaihe on “Kohta“. Kohta voi venyä vaikka seuravaan viikkoon, jos se esikoisesta riippuisi. Kohta suihkuun, kohta ulos, kohta lopetan, kohta! Ja joskus (kolmas vaihe), pieninä hetkinä ilmestyy minun herttainen poika, jonka kanssa on kivaa olla ja tehdä asioita yhdessä.

Tämä on varmasti yksi kehitysvaihe, joka menee ajan kanssa ohi (ja uudet tulevat tilalle), mutta se ei vähennä sitä asiaa, että mä alan olemaan aika loppu. Äiti on tyhmä yms ja ainoastaan isä kelpaa. Huoh. Olen yrittänyt kaikenlaista vippaskonsteja ratkaista tilanteita, mutta tuntuu siltä että hetken päästä alkaa uusi tahtojen taistelu. Olen yittänyt kiristää, lahjoa ja uhkailla usein kehnoin tuloksin. Esikoinen voi huutaa/ulvoa/itkeä puolikin tuntia esim. leivän perään ja sitten kun tilanne on saatu jotenkuten rauhoittetua hän syökin hyvällä mielellä aamupuuronsa. Harmi, että äiti ei voi lyödä hanskoja tiskiin vaan täytyy purra hammasta ja toivoa parempia päiviä.

Sitäkin olen alkanut pohtimaan, jospa kyseessä oliskin mustasukkaisuus pikkuveljään kohtaan..? Mites teillä? Onko/oliko teillä uhmaa?

Hakaniemen Leikkiluola

Eilen vietimme Esikoisen kanssa laatuaikaa ja kävimme katsomassa Tennispalatsissa Itse ilkimys 3sta. Esikoinen tykkäsi kovasti elokuvasta ja minustakin se oli ihan viihdyttävä. Lähdimme kaupungille koko perheen kera ihan liian ajoissa ajatuksena nauttia aurinkoisesta päivästä, mutta sadekuuro yllätti meidät keskustassa. Jouduimme muuttamaan suunnitelmia lennossa ja päädyimme Hakaniemen Leikkiluolaan pitämään sadetta. 

Emme ole aikaisemmin käyneet Leikkiluolassa ja vaikka paikka on selkästi pienempi kuin Hoplop niin se yllätti positiivisesti. Siellä on sen verran suppeampi tarjonta, että muutama tunti riehumista riittää erinomaisesti. Leikkialueen ymprillä on riittävästi sohvia aikuisille ja kahviosta saa kahvia ja muuta pientä purtavaa. Ehkä meidän perheen näkökulmasta suurin plussa on, että pienten alue on oikeasti tarkoittu pienille eli 0-3 vuotiaille. Uskalsin laitta kuopuksen lattialle puuhailemaan omiaan ilman, että piti kokoajan vahtia joka suunttaan ettei vain joku isompi pyyhellä ohi niin että kuopus jää jalkoihin. Kuopus on juuri oppinut nousemaan seisomaan (mutta ei tulemaan alas). Hän oli aivan innoissaan, kun Leikkiluolasta löytyi vaikka millaista taso, jota vasten pääsi nousemaan. Hallissa oli lapsia huomattavasti vähemmän kuin muissa samantyylissä paikoissa, joissa olemme vierailleet ja tämän johdosta myös volyymin määrä oli huomattavasti vähäisempi. Siitä iso plussa. 

Yleisestiottaen Hakaniemen Leikkiluola on ehdottamasti vierailun arvoinen!