Voiko toista lasta rakastaa yhtä paljon kuin ensimmäistä?

Ensimmäiset kuusi kuukautta esikoisen kanssa kuluivat sumussa ja jatkuvan väsymyksen kourissa. Jos joku olisi sillon pyytänyt saada hänet itselleen, olisin luultavasti enemmänkin kuin mielelläni luopunut hänestä ilman pientäkään epäröintiä. Kun syntymästä oli kulunut jonkin verran aikaa sekä jatkuva väsymys alkoi helpottamaan ja pääsin paremmin tutustumaan lapseeni, huomasin tunteiteni voimakkuuden. Tokaisin kerran miehelleni, että nyt tiedän mitä on pyyteetön, ylitsevuotava ja kaiken kattava, puhdas rakkaus. Kun on valmis antamaan kaiken toiselle, ilman että odottaa mitään takaisin. Esikoista katsoessa minusta kuoriutui kunnon leijona emo. Vaikka rakastan miestäni suuresti niin äidinrakkaus omaa lastaan kohtaan on niin paljon voimakakaampaa ja intensiivisempää.

Yritimme toista lasta melko pitkään. Jokainen kuukausi ilman raskautta oli pettymys meille molemmille. Ja sitten kun viimein raskaustesti näytti positiivista iski kammottava pelko. Voinko minä rakastaa toista lasta yhtä paljon kuin ensimmäistä?!? Mitä jos tunteeni ovat jotenkin laimeamat. Tämä sama pelko seurasi minua koko raskauden ajan ja jopa muutaman kuukauden kuopuksen syntymän jälkeen. Toki minä tunsin hellyyttä ja hoivaviettiä kuopusta kohtaan, mutta myös ärsytystä ja pienimuotoista pettymystä. En samanlaista väkevää rakkautta. Vauvaperheen arki oli toisenlaista kuin muistinkaan. Rakkaus ei syntynytkään hetkessä vaan se kasvoi pikku hiljaa. Jokaisella katseella ja kosketuksella.

Mitä enemmän kuopus alkaa muistuttamaan ihmistä ja vuorovaikutus välillämme kasvaa, sitä voimaakkaaksi ja syvemmäksi tunteeni häntä kohtaan muuttuvat. Pojat ovat ulkoisella olemukseltaan kuin kaksi marjaa. Luonteeltaan taas kuin yö ja päivä. Jaksan ihmetellä melkein päivittäin miten kaksi veljestä voivat olla niin erilaisia. Mutta hehän ovat omia persooniaan eivät toistensa kopioita. Nyt voin huojentuneena todeta, että vaikka rakkautta heitä kohtaan ei voi verrata keskenään niin rakkaus on yhtä voimakasta molempia poikia kohtaan.