Minä imetän, koska lapsellani on nälkä. Minä ruokin lastani, koska hän on nälkäinen. En siksi, että hakisin huomiota.
Muistan kuinka esikoisen kanssa julki-imetys oli vaikeaa ja
melkeinpä häpeällistä. Yritin aina etsiä vessaa, jossa voisin ruokkia lastani.
Harvemmin missään vessassa oli penkkiä tähän tarkoitukseen vaan istuin vauvan kanssa
pöntöllä. Siinä samalla pöntöllä, jossa toiset kävivät pissalla ja kakalla, minä ruokin
lastani. Niinpä siitä tuli ahdistuksen ja häpeän kierre, joka päättyi siihen, että lopetin imetyksen ja siirryin pulloruokintaan. Koska jostain syystä pulloruokinta
on hyväksyttävämpää julkisilla paikoilla kuin äidinmaidon antaminen.
Kuopuksen kanssa asiat ovat toisin. Muiden äitien ja oman
miehen tuki ovat auttaneet mieltämään rintaruokinnan hyväksyttäväksi
tapahtumaksi. Imetysvaatteiden avulla saa kaiken tarpeellisen piiloon. Jokainen
synnyttänyt nainen ( riippumatta siitä, miten lapsensa ruokkii) tietää, että
oma keho voi tuntu vieraalta, sen muotoja vähän häpeää ja kaikki, mikä on
kaulasta alaspäin yritetään vaatteiden avulla häivyttää. Tuntuu hullunkuriselta
ajatukselta, että imettävät äidit antaisivat rintaa ihan vain esitelläkseen
rintojaan julkisella paikalla. Toivon, että joku päivä julkisella paikalla imetys muuttuisi normaaliksi. Niin että sen puolustaminen tai vastustaminen särähtäisi korvaan.
En ole vielä kohdannut yhtäkään naista, joka huutaisi kovaan
ääneen: “Nyt minä imetän, katsokaa ja ihmetelkää!“ Onko joku teistä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti