Mitä kesä on ilman mansikoita?

Kuinka kauas sinä olisit valmis lähtemään mansikoiden vuoksi? Tai miksi ei jonkun muun tuotteen vuoksi? Kun kriteerinä ei ole niinkään edullinen hinta vaan laatu. Me teimme koko perheen kanssa päivämatkan Nurmijärvelle, jonne on meiltä noin kuudenkymmenen kilometrin matka. Kävimme Mattilan luomutilalla poimimassa luomu mansikoita. Tarkoituksena pakastaa mansikoita tulevaa talvea varten.

Marjakausi on tänä vuonna myöhässä ja mansikoiden litra hinta ei ole pahemmin laskenut sitten alkukesästä. Itsepoiminassa on ihanaa, että saa syödä pellolta tuoreita, juuri poimittuja, mansikoita sydämensä kyllyydestä eivätkä ne lopu kesken. Kuopuskin ymmärsi mansikan poimisen idean. Hän söikin veljensä kanssa mansikoita niin että napa paukkui. Varsinkin kuopus näytti olemukseltaan siltä, että mansikat olisivat tehneet yhteishyökkäyksen. Sen verran punainen  ja tahmainen hän oli joka puoleta ruokailun jälkeen. Onneksi ulkona se ei ole niin justiinsa.

Kiinnostus ruuan alkuperään, sisältöön ja käytettävien torjunta-aineiden määrään ja laatuun ovat nousseet taas esille meidän perheessä kuopuksen aloitettua kiinteät. Olemme pyrkineet tarjoamaan hänelle mahdollisemman puhdasta ja suositusten mukaista ruokaa. Väillä onnistuen paremmin välillä huonommin. Meidän muiden ruokavalio on melko tavanomainen, sisältäen kotiruokaa, valmisruokaa, ravintolaruokaa ja joskus jopa roskaruokaa. Toiveena olisikin, että me saisimme vähennettyä päivittäin nautitun sokerin määrää. Tarkoitus on, että jossain vaiheessa pyrkisimme tekemään tietoisen ruokaremontin. Täyttäisimme vatsamme enemmänkin laadulla kuin määrällä.

Luomutilan vieressä on strutsitila, jonne me emme tällä kertaan menneet, mutta ensi kerralla, kun on enemmän aikaa niin käymme varmasti. Keräämisen jälkeen pulahdimme vilpoittelemaan Sääksjärveen. Mikäli aurinkoisia päiviä vielä riittää ja olet tarpeeksi lähellä Sääksjärveä niin suosittelen lämpimästi paikka. Siellä viihtyy niin lapset kuin aikuiset vaikka koko päivän.