Kylpyhuoneremontti -kaakelilaattojen uudelleen pinnoitus

Olemme asuneet nyt muutama vuosi nykyisessä asunnossa. Muutosta asti kylpyhuone oli yksi murheen kryyni. Remontoidaanko vai annetaan olla ja siedetään sitä sellaisenaan. Kylpyhuone tuntui ahtaalta, värimaailma ei mielyttänyt silmää ja kalustus vei turhaa tilaa emmäkä osanneet hyötykäyttää kaappien säilytystilaa. Kylpyhuoneen lattialaatta oli liukas ja suihkuverho oli koko ajan vain tiellä. Alusta asti oli selkeää, että emme halua lähteä repimään kaakelilaattoja, kokska joutuisimme uusimaan samalla vesieristyksen. Remontista tulisi silloin kestoltaan pitkä ja hinnaltaan kallis.

Viat olivat kosmeettisia ja looginen ratkaisiu oli peittä kaakelilaattojen väri toisella värillä. Harkitsimme kaakelimaalia, mutta siitä on netti täynnä ristiriitaisia kokemuksia. Toisilla maali pysyi ja toisilla alkoi melko pian hilseilemään pois. Riskinä oli, että olisimme päätyneet ojasta allikkoon, joten hylkäsimme sen ajatuken. Toinen vaihtoehto oli uuden kaakelilaatan asentaminen vanhan päälle, mutta siinä tuntui riskit olevan suuermmat kuin hyödyt. Yksi varteenotettava vaihtoehdoista oli mikrosementti. Siinä värimaailma olisi muuttunut totaalisesti, me jopa haimme paikalliselta yritykseltä tarjouksenkin. He arvioivivat remontin kestoksi noin kaksi viikkoa, joka valitettavasti oli meidän perheelle sillä hetkellä liian pitkä aika olla ilman suihkua. 

Tiedätkö sen tunteen, kun olet henkisesti valmistunut tekemään remonttia, mutta sitä oikeaa tapaa ja materiaalia ei vain tunnu lötyvän mistään. Minulla alkoi epätoivo hiipimään ja siedettävä kylpyhuone alkoi tuntumaan vastenmieliseltä. Onneksi netin ihmeellisestä maailmasta löytyi meille sopiva ratkaisu, kaakelilaatan uudelleen pinnoitus. Siinä uudelleen pinnoitetaan olemassa olevat kaakelilaatat. Värin ja lattikaakeleiden karheuden sai valita itse. Ja parasta oli, että koko remontti kesti ainoastaan neljä päivää loppusiivouksineen. 

Olemme enemmän kuin tyytyväisiä lopputulokseen. Saimme uudet pinnat ja mahdollisuuden uudelleen järjestää kylpyhuoneen. Poistimme kaikki kaapit, laitoimme suihkuseinän sekä uusimme suihkun sadesuihkulla. Vielä täytyy asentaa valopeili niin remontti on valmis. Nyt mahtuvat lapset kylpyhuoneseen leikkimään eikä tarvitse enää kokoajan pähkäillä mihin vauvan amme siirretään siksi aikaa, kun joku on suihkussa.

Sokeri -pahan alku ja juuri?

Oletteko nähneet sen jugurtti mainoksen, jossa mainostetaan "Vain hedelmien omaa sokeria"? Minulle itselle tuli ensin innostus, Jes! Vihdoin jugurtti, jota voi hyvällä omatunnolla antaa Esikoiselle. Ja sen jälkeen huijattu olo, kun ymmärsin, että minua on taas viilattu linssiin. Hedelmien oma sokeri paljastui hedelmämehuksi, joka on yhtä kuin mehutiiviste, joka on taas yhtä kuin sokeri. Kuluttajaa taas pidetään tyhmänä, kun taas tuotteesta vastaava yritys voi puhtaalla omatunnolla vastata, että hehän kertovat suoraan sokerin alkuperästä.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja niin on myös sokerilla. Yleisimmät vauvan ruuassa ainesosaluettelossa esiintyvät ovat: sokeri, hedelmämehu, mehutiiviste sekä hedelmäuute. THL suosittelee välttämään lisättyä sokeria alle 1-vuotiailla. Kaupan lastenruokahylly on kuin viidakko johon voi kadottaa itsensä. On lisättyä sokeria, lisättyä vettä, käytetty maitoa, juustoa, kermaa sekä lisätty erilaisia makeutus- ja säilöntäaineita.

Välillä ihmetyttää jotkut vanhemmat, yleensä äidit, jotka elävät uskomuksessa, että valmiit lastenruuat ovat niin tutkittuja ja valvottuja että niiden on pakko olla turvallisia. Mutta eivät tule ajatelleeksi että lisätyn sokerin välttäminen vauvanruuassa on ainoastaan suositus eikä lakiin kirjattu. Toinen on maidon käyttö valmisruuissa. Suosituksena on, että alle 10kk välttää kokonaan maitotuotteita, koska vauva ei kykene pilkkomaan maitoproteiinia sekä proteiini kuormittaa vauvan munuaisia. Yllättävän monissa lastenruuissa käytetään käsittelemätöntä maitoa, jota ei ole muunneltu korvikkeen tapaiseksi. Toiset vanhemmat ovet tiukempia siihen mitä antavat vauvalle syötäväksi kuin toiset. Ja toiset taas huomaavat vasta ajan saatossa, että purkin kuvassa esiintyvät hedelmät ja kasvikset eivät aina kohtaa purkin sisällön kanssa. Näin minullekin on käynyt. Kuvassa oli ihania pyöreitä mustikoita, joka loi minulle mielikuvia terveellisestä ruuasta. Aineosaluettelosta selvisi, että mustikoita oli 1%/100g. Annoksen koko oli ainoastaan 90g, joten hirmu montaa mustikkaa ei siihen mahtunut.

Esikoisen kansaa kaikki vauvaan liittyvä oli uutta ja ihmeellistä. Silloin hain enemmänkin tietoa lapsen kehitysvaiheista enkä kiinnittänyt huomiota kaupan lastenruokien sisältöön. Esikoisen kanssa  yritin tehdä ruuat itse. Nyt kuopuksen kanssa kun elämä on hektistä ja vietämme selkeästi sosiaalisempaa elämää niin kaupan valmisruuat ovat olleet erittäin käteviä. Kunhan muistaa lukea ainesosaluettelon eikä osta sikaa säkissä.

Sisustan (ko)?

Sisustaminen on kaikille tuttua. Toisilta se onnistuu paremmin kuin toisilta. Minusta olisi hauskaa, jos ryhmä vieraita ihmisiä kokoontuisi meidän kotiin antamaan rehellisen mielipiteen sisustuksesta. Niin kritiikkiä että myönteistä palautetta, mutta ennen kaikkea muutosehdotuksia. Näin saisi mahdollisuuden nähdä oma koti toisesta näkövinkkelistä. 

Tietäisin heti, mihin kohtaan kaipaisin uutta näkemystä. Meillä seinät ammottavat tyhjyyttä, kirjakaapissa on kirjoja eikä kauniita asetelmia ja kodin ratkaisut on tehty käytännöllisistä syistä eikä niinkään visuaalisesta.

Olemme asuneet nykyisessä asunnossa jo muutaman vuoden. Suuremmat linjat ovat muotoutuneet ja tarvittavat remontit (kylpyhuone ja keittiö) on jo tehty. Nyt jäljelle on jäänyt sisustaminen. Koska olemme lapsiperhe ja elämä on melko hektistä niin into sisustaa on ollut aika toissijaista. Tosin elämän pientä luksusta hankittiin sadesuihkun muodossa. 

Kysymys kuuluu Onko jokainen oman elämän sisustaja vai pitäisikö turvautua ammattilaiseen?

Lapset ravintolassa

Somessa kohua herättänyt Hanna Sumarin blogikirjoitus lapsiperheen ravintolassa käymisestä synnytti minussakin muutamia ajatuksia. Ensinäkin Miksi niin useat vanhemmat ovat välinpitämättömiä lastensa toiminnalle? Ja toiseksi Miksi jotakuta harmittaa niin suuresti, että tuntematon kysyy omalta lapseltaan, mitä hän syö tai on syömättä?

Jokainen tuntee lapsensa, lapsen tavat ja allergiat. On aika absurdia alkaa lappamaan lapsen lautaselle ruokaa buffassa ilman että kysytään mitä lapsi syö. Buffan ideahan on, että siellä on vähän kaikkea kaikille ja siitä SAA valita itselleen haluamansa lautaselleen.  En minäkään ota kaikkea vaan valikoin. Miksi lapsi, joka jo ymmärtää ympäröivästä maailmasta ei voi toimia samoin? Näin myös vältytään turhan takia heittämästä ruokaa roskiin. Kotiin voidaan jättää lapsen ja vanhemman väliset väittelyt siitä maistaako lapsi parsakaalia ja kuinka paljon. Ravintolaan ollaan tultu enemmänkin oppimaan sosiaalisia normeja. 

Me perheenä käymme melko paljon ulkona syömässä. Se helpottaa arkea ja on samalla pientä arjen luksusta. Jää ruuan teko ja tiskaaminen muiden harteille ja me voimme nauttia yhdessä olosta. Meillä ulkona syömisellä on monia eri motiiveja ja ne vaihtelevat tilanteen mukaan. Joskus tarkoituksena on vain käydä täyttämässä vatsa ja joskus nauttia ruuasta ja seurasta. Näin myös odotukset lapsen käyttäytymiselle ravintolassa ovat erilaisia. Nopealla tankkauksella syömme ruuan ja jatkamme siitä matkaa ilman sen kummempaa viihdykettä. Kun tarkoituksena on viihtyä ravintolassa pitempään niin silloin myös varustus on sen mukainen. Minusta on hyvä opettaa lapsille myös keskustelemista  sekä  sietämään tylsyyttä ja paikallaan oloa. Siinä vaiheessa kun alkaa totaalinen tylsistyminen kaivetaan esikoiselle laukusta tekemistä, oli se sitten kirja tai tabletti.

Vanhemman velvollisuus on asettaa rajat, jonka puitteessa lapsi toimii. Harvassa ovat lapset, jotka eivät kokeile kuinka pitkälle rajat venyvät. Lapsi oppii vain sen, mitä hänelle opetetaan. 

Monesti kuulee mielipiteitä, jossa lapsiperheet voisivat jäädä kotiin kasvattamaan lapsiaan mutta Missä lapset oppivat ravintolakulttuuria  ellei paikan päällä? 

Kesäkuu - kesä on saapunut

Kesäkuun kolmas päivä ja nyt voi varmaan hyvällä omatunnolla todeta, että kesä on saapunut. Ulkona ensimmäiset mansikankukat kukkivat ja joka vuotiset etanat ovat ilmestyneet takapihalle. Erilaisia hyötykasveja voi alkaa napsimaan kukkaruukuista. Minun lemppri on ruohosipuli ja muut yritit, joita pystyy käyttämään ruuan teossa. Tänä vuonna on kokeilussa hopeahohtava curry-yritti, josta lähtee ihana curryn tuoksu. Esikoinen taas odottaa mansikoiden kypsymistä.

Olemme koko perhe odottaneet jo pitkään kesän tuloa. Lämpö, yhdessä lomailua ja tietenkin mansikoita ja herneitä. Esikoisen mielestä parasta on, että voi vain mennä ulos ilman, että tarvitsee pukea sata eri vaatekappaletta päälle. Ulkona on ihana touhuta nyt kun maa alkaa olemaan sen verran lämmin, että kuopuksen voi laittaa maahan makoilemaan. 

 Onko teillä vinkkejä, miten päästä etanoista eroon?

Sea Life

Teimme pienen extempore matkan Sea Life merimaailmaan poikien kanssa. Esikoinen oli jo pitkään puhunut, kuinka hän toivoo pääsevänsä näkemään haita. Kuopus ei hirveästi väittänyt kaloista vaan nukkui kantorepussa päiväunet. Näin saimme viettää Esikoisen kanssa hänen suuresti kaipamaa laatuaikaa.   

Nuoremmat asiakkaat oli kivasti huomioitu. Kassalla saimme Esikoiselle vastauslomakkeen rastitehtäville. Esikoisen mielestä oli kiva etsiä oikeita vastauksia ihan itse lukien. Kierroksen jälkeen lomake palautettiin kassalle ja Esikoinen sai pienen yllätyksen. Reissu oli oikein antoisa ja suosittelen lämpimästi vierailua.

Kuinka tukea lapsen itsetunnon kehitystä

Meidän esikoinen on ujo ja hitaasti lämpenevä. Äitinä en haluaisi, että lapseni jäisi jostain paitsi tai vetäytyisi kuoreensa luonteenpiirteensä vuoksi. Koska luonteenpiirteet ovat enemmänkin synnynnäisiä kuin opittuja, niitä ei voi (eikä ole myöskään tarvetta) muuttaa.  Vuosien saatossa olemme miehen kanssa monesti pohtineet, kuinka tukea esikoisen terveen itsetunnon kasvua ilman että se tuntuu päsmäröinnilta. 

Tässä muutamia meidän käyttämiä keinoja. 

Harrastukset. Esikoisella  on muutama harrastus, joiden tarkoituksena on edesauttaa toimimaan suuremmassa ryhmässä ja luoda yhteenkuuluvuuden tunnetta. Yleisenä ohjeena on, että ennen koulua lapsen ei tarvitse harrastaa mitään. Meillä kyse ei ole suorittamisesta vaan yhdessä toimimisesta saman ikäisten kanssa.

Kasvatus, Yritämme kasvattaa molemmat pojat ajatuksella "Älä niinkään kehu/toru lasta vaan tekoa" Näin lapsi oppii, että teoilla on merkitystä, eikä hänen persoonassaan ole mitään vikaa. Tämä kuulostaa yksinkertaiselta, mutta monesti tulee meiltä aikuisilta sammakoita suusta.

Uudet tilanteet. Emme halua patistaa vaan rohkaista kohtaamaan uusia tilanteita. Yksin ei tarvitse kokea vaan mukana voi olla turvallinen aikuinen. Monet mukavat hetket ja tapahtumat olisivat jääneet kokematta esikoiselta, mikäli hän ei olisi rohkaistunut kokeilemaan asioita ainakin kerran.  

Nyt kun perheessä on myös vauva niin esikoinen joutuu toimimaan itsenäisemmin, koska omat kädet (valitettavasti) eivät riitä joka paikkaan koko ajan. Lisä haastetta tuo myös se, että esikoinen on väillä erittäin mustasukkainen vauvalle. Siinä on kova paikkaa vanhempana pitää hermot kurissa, kun esikoinen taantuu avuttomaksi ja vaati kaiken huomion itselleen. 

Vielä on paljon tehtävää. Samalla täytyy muistaa antaa lapsen kypsyä rauhassa. Onko sinulla jokin hyväksi havaittu asia, kuinka edesauttaa itsetunnon kehitystä?