Jokainen tuntee lapsensa, lapsen tavat ja allergiat. On aika absurdia alkaa lappamaan lapsen lautaselle ruokaa buffassa ilman että kysytään mitä lapsi syö. Buffan ideahan on, että siellä on vähän kaikkea kaikille ja siitä SAA valita itselleen haluamansa lautaselleen. En minäkään ota kaikkea vaan valikoin. Miksi lapsi, joka jo ymmärtää ympäröivästä maailmasta ei voi toimia samoin? Näin myös vältytään turhan takia heittämästä ruokaa roskiin. Kotiin voidaan jättää lapsen ja vanhemman väliset väittelyt siitä maistaako lapsi parsakaalia ja kuinka paljon. Ravintolaan ollaan tultu enemmänkin oppimaan sosiaalisia normeja.
Me perheenä käymme melko paljon ulkona syömässä. Se helpottaa arkea ja on samalla pientä arjen luksusta. Jää ruuan teko ja tiskaaminen muiden harteille ja me voimme nauttia yhdessä olosta. Meillä ulkona syömisellä on monia eri motiiveja ja ne vaihtelevat tilanteen mukaan. Joskus tarkoituksena on vain käydä täyttämässä vatsa ja joskus nauttia ruuasta ja seurasta. Näin myös odotukset lapsen käyttäytymiselle ravintolassa ovat erilaisia. Nopealla tankkauksella syömme ruuan ja jatkamme siitä matkaa ilman sen kummempaa viihdykettä. Kun tarkoituksena on viihtyä ravintolassa pitempään niin silloin myös varustus on sen mukainen. Minusta on hyvä opettaa lapsille myös keskustelemista sekä sietämään tylsyyttä ja paikallaan oloa. Siinä vaiheessa kun alkaa totaalinen tylsistyminen kaivetaan esikoiselle laukusta tekemistä, oli se sitten kirja tai tabletti.
Vanhemman velvollisuus on asettaa rajat, jonka puitteessa lapsi toimii. Harvassa ovat lapset, jotka eivät kokeile kuinka pitkälle rajat venyvät. Lapsi oppii vain sen, mitä hänelle opetetaan.
Monesti kuulee mielipiteitä, jossa lapsiperheet voisivat jäädä kotiin kasvattamaan lapsiaan mutta Missä lapset oppivat ravintolakulttuuria ellei paikan päällä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti