Meidän esikoinen on ujo ja hitaasti lämpenevä. Äitinä en haluaisi, että lapseni jäisi jostain paitsi tai vetäytyisi kuoreensa luonteenpiirteensä vuoksi. Koska luonteenpiirteet ovat enemmänkin synnynnäisiä kuin opittuja, niitä ei voi (eikä ole myöskään tarvetta) muuttaa. Vuosien saatossa olemme miehen kanssa monesti pohtineet, kuinka tukea esikoisen terveen itsetunnon kasvua ilman että se tuntuu päsmäröinnilta.
Tässä muutamia meidän käyttämiä keinoja.
Harrastukset. Esikoisella on muutama harrastus, joiden tarkoituksena on edesauttaa toimimaan suuremmassa ryhmässä ja luoda yhteenkuuluvuuden tunnetta. Yleisenä ohjeena on, että ennen koulua lapsen ei tarvitse harrastaa mitään. Meillä kyse ei ole suorittamisesta vaan yhdessä toimimisesta saman ikäisten kanssa.
Kasvatus, Yritämme kasvattaa molemmat pojat ajatuksella "Älä niinkään kehu/toru lasta vaan tekoa" Näin lapsi oppii, että teoilla on merkitystä, eikä hänen persoonassaan ole mitään vikaa. Tämä kuulostaa yksinkertaiselta, mutta monesti tulee meiltä aikuisilta sammakoita suusta.
Uudet tilanteet. Emme halua patistaa vaan rohkaista kohtaamaan uusia tilanteita. Yksin ei tarvitse kokea vaan mukana voi olla turvallinen aikuinen. Monet mukavat hetket ja tapahtumat olisivat jääneet kokematta esikoiselta, mikäli hän ei olisi rohkaistunut kokeilemaan asioita ainakin kerran.
Nyt kun perheessä on myös vauva niin esikoinen joutuu toimimaan itsenäisemmin, koska omat kädet (valitettavasti) eivät riitä joka paikkaan koko ajan. Lisä haastetta tuo myös se, että esikoinen on väillä erittäin mustasukkainen vauvalle. Siinä on kova paikkaa vanhempana pitää hermot kurissa, kun esikoinen taantuu avuttomaksi ja vaati kaiken huomion itselleen.
Vielä on paljon tehtävää. Samalla täytyy muistaa antaa lapsen kypsyä rauhassa. Onko sinulla jokin hyväksi havaittu asia, kuinka edesauttaa itsetunnon kehitystä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti