Täällä kirjoittaa yksi väsynyt äiti. Viimeaikoina on alkanut
tuntumaan siltä, että meillä kotona on koko ajan jokin draama käynnissä tai
susilauma kylässä. Esikoinen osaa painaa oikeita nappuloita ja tietää, miten
käydä oikein kunnolla minun hermoille. Tuntuu kuin hänellä olisi tasan kolme
vaihetta, joita hän vaihtelee lennosta pitkin päivää enkä aina tiedä mistä
suunnasta tuulee. Ensimmäinen vaihe on “Ei“. Ihan mitä tahaansa pitäisi tehdä,
riippumatta siitä onko kyseessä jokin mielekäs tai ei niin mielekäs asia, niin
kaikki on yhtä eitä. Se alkaa aamulla vaatteiden päälle laittamisesta ja
aamupalan syömisestä ja loppuu illalla nukkuman menoon. Toinen vaihe on “Kohta“.
Kohta voi venyä vaikka seuravaan viikkoon, jos se esikoisesta riippuisi. Kohta
suihkuun, kohta ulos, kohta lopetan, kohta! Ja joskus (kolmas vaihe), pieninä
hetkinä ilmestyy minun herttainen poika, jonka kanssa on kivaa olla ja tehdä
asioita yhdessä.
Tämä on varmasti yksi kehitysvaihe, joka menee ajan kanssa
ohi (ja uudet tulevat tilalle), mutta se ei vähennä sitä asiaa, että mä alan
olemaan aika loppu. Äiti on tyhmä yms ja ainoastaan isä kelpaa. Huoh. Olen
yrittänyt kaikenlaista vippaskonsteja ratkaista tilanteita, mutta tuntuu siltä
että hetken päästä alkaa uusi tahtojen taistelu. Olen yittänyt kiristää, lahjoa
ja uhkailla usein kehnoin tuloksin. Esikoinen voi huutaa/ulvoa/itkeä puolikin
tuntia esim. leivän perään ja sitten kun tilanne on saatu jotenkuten
rauhoittetua hän syökin hyvällä mielellä aamupuuronsa. Harmi, että äiti ei voi
lyödä hanskoja tiskiin vaan täytyy purra hammasta ja toivoa parempia päiviä.
Sitäkin olen alkanut pohtimaan, jospa kyseessä oliskin mustasukkaisuus
pikkuveljään kohtaan..? Mites teillä? Onko/oliko teillä uhmaa?
Voimia! Olen kuullut että tuo on normaalia, ja menee ohi.
VastaaPoistaKäy tutustumassa blogiini!
Kiitos! :) Käyn tutustumassa.
PoistaHei. Mielenkiintoinen kysymys tuo viisivuotiaan uhma. Minun lapseni ovat jo aikuisia ja olen näitä samankaltaisia tilanteita kokenut pitkin matkaa - vielä pikku lapsi -iän jälkeenkin ... Mutta jotkut asiantuntijat ovatkin sitä mieltä, ettei lapsilla mitään uhmaikää edes ole, on vain aikuisten uhmaa, joka tulee esiin silloin, kun he eivät osaa/jaksa kuunnella lapsen asiaa kunnolla. ... En tarkoita, että sinä et osaisi, tarkoitan että tämä on toisenlainen näkökulma lapsen 'uhmakohtauksiin'.
VastaaPoistaKiitos kommentista! :) Joskus minusta kyllä tuntuu, että kun on kiire, pinna muutenkin kireänä ja väsymys painaa niin sukset menevät niin paljon helpommin ristiin lapsen kanssa. Mutta koska muutos aikaisempaan on niin radikaali, haluan uskoa, että kyseessä on vain vaihe, joka menee ajan kanssa ohi ja nyt täytyy vain tehdä enemmän hengitysharjoituksia.
PoistaMeillä on 5v. poika jolla on päällä sellainen uhma- tai joku muu kausi että oksat pois. Kaikesta pitää väittää vastaan, mitään ei tehdä kymmenenkään pyynnön tai komentamisenkaan jälkeen, veljiä kiusataa, äitiä satutetaan ja nauretaan päälle, kaikesta huudetaan ja lopulta parutaan parikymmentä minuuttia suoraa huutoa kun ei haluta olla tässä tyhmässä perheessä. Huh.
VastaaPoistaKuulostaa niin tutulle. Jaksamisia sinne täältä ruudun takaa!
Poista